Historia

 

Seurakunnan perustaminen
Nilsiässä jo 1930 luvulla alkanut helluntai-laisten toiminta järjestäytyi itsenäiseksi paikallisseurakunnaksi vasta vuoden 1995 alussa. Perustajajäseniä oli tuolloin 35. Pääosin talkootyönä Nilsiän keskustaan rakennettu rukouhuone valmistui syksyllä 1987. Nilsiän helluntailaiset olivat kuuluneet aiemmin ns. rukouspiirinä Kuopion ja vuosina 1976-1995 Siilinjärven helluntaiseurakuntaan.
Tällä hetkellä seurakunnassa on jäseniä noin 45.

Nilsiän Helluntaiseurakunta

Evankelistat ja saarnaajat Nilsiän työ oli alkuun paljolti paikkakunnalla vierailevien evankelistojen ja vapaaehtoistyöntekijöiden varassa. Pidempään työtä paikkakunnalla teki evankelista Jenny Lappi. Hänen aikanaan helluntaiseurakunta kokoontui vanhan postitalon tiloissa. Ensimmäinen palkattu evankelista oli Pertti Lehtonen v. 1997-1999. Harri Tiainen oli saarnaajana 2000-2003 ja evakelistana. Raili Juntunen 2005-2006. Heimo Enbuska on toimi pastorina 2008 – 2010 alkaen.

 

MUISTOJA SEURAKUNNAN HISTORIAN ALKUAJOILTA

Kun helluntailaiset tulivat Lastulahteen

Nilsiän Helluntaiseurakunnan toiminnan voidaan katsoa alkaneen Lastulahdessa ja Lastukoskella pidetyistä tilaisuuksista, kertoo Pirkko Hirvaskoski, jonka lapsuuskodissa monet ensimmäisistä helluntaikokouksista järjestettiin.

– Aivan ensimmäiset vapaidensuuntien tilaisuudet olivat muistaakseni Lastukoskella kanavanvartijan talossa pidetyt kokoukset, joissa vieraili vapaakirkon naispuhuja, kertaa Pirkko Hirvaskoski (ent. Pasanen) muistojaan 1930 -luvulta. Kanavanvartija Turusen puoliso oli tiettävästi vapaakirkollinen. Lastulahdessa, Pasalan talon tyttönä kasvanut Pirkko muistaa, kuinka hänen vanhempansa alkoivat puuhata helluntailaisten kokouksia kotiinsa. – Isä kantoi lautoja penkeiksi, sillä väkeä tuli joka paikka täyteen. Ulkonakin oli niitä, jotka etsivät istumapaikkaa, kun kaikki eivät sisälle sopineet.

Sinne, minne evankelistat kitaroineen tulivat, syntyi yleensä kitarakuoro. Kuva Keski-Suomesta. Evankelista Aino Linnanen edessä toinen vasemmalla. (Kuva: Aino Linnasen kotialbumi.)

– Evankelista Hanna Lipponen saarnasi öljylampun valossa, ja saarnasi kovasti. Kesällä 1946 järjestettiin kesäjuhlat Pasalan uudessa aitassa. – Köyhiä kun oltiin, niin kerättiin mustikoita, joista keitettiin suuri tonkallinen laihaa soppaa juhlaväelle jälkiruuaksi. Alusta alkaen toimintaa leimasi voimakas yhteyden kokeminen.Ennakkoluuloista eteenpäin Vaikka tilaisuuksissa oli tungosta, ja vaikka monet olivat selkeästi ilmaisseet hengellisen kaipauksensa, oli sosiaalinen paine pienessä kyläyhteisössä vielä 1940 – luvulla sen kaltainen, ettei monikaan uskaltanut puhua ajatuksistaan julkisesti. – Erään kerran evankelistat Aino Linnanen ja Annikki Raatikainen ilmoittivat kokouksen päätteeksi, että seuraava tilaisuus on ainoastaan niitä varten, jotka haluavat tulla uskoon. Kun tuon tilaisuuden aika koitti väkeä tuli joka puolelta. En ole koskaan sen jälkeen nähnyt sellaista kiinnostusta ja kaipausta uskonasioita kohtaan kuin tuolloin Lastulahdessa näin, kertoo nykyisin Helsingissä helluntaiseurakuntaan kuuluva Pirkko Hirvaskoski. Tuossa illassa monet kyläläiset tekivät ratkaisunsa uskonasioiden suhteen. Moni lastulahtelaisista otti uskovienkasteen myöhemmin Kuopiossa pidetyillä kesäjuhlilla.Kokoukset olivat spontaaneja Millaisia sitten olivat nuo tuon ajan helluntailaisten kokoukset? Pirkko Hirvaskosken muistojen mukaan tilaisuuksien ohjelma oli jokseenkin vapaamuotoinen. – Yleensä toinen evankelistoista puhui ensin ja välillä laulettiin lauluja. Kun toisella puhujalla loppui sanottava, toinen jatkoi ja näin ilta eteni. Puheet olivat lyhyitä ja spontaaneja. Uudet uskovat otettiin heti mukaan laulamaan ja ”todistamaan”. – Muistan, kun Hyvä Sanoma -lehden takakannessa oli nuotit ja sanat lauluun ”Vain yksin Jeesus Hän mulle riittävi”. Vähän aikaisemmin uskoon tullut Hilkka (Pentikäinen) harmitteli, kun ei ollut ehtinyt opetella kitaransoittoa, mutta sitä laulua me lauloimme ja opimme sen varmaan ennätysajassa. (Lähteenä Pirkko Hirvaskosken haastattelu 15.1.2009)

MISTÄ EVANKELISTAT TULIVAT? 1900-luvun alussa helluntailaisuutena tunnettu herätysliike laajeni pääsäänöisesti maallikkopuhujien työn tuloksena. Näistä evankelistoista suuri osa oli naisia. Koulutuksensa nämä innokkaat julistajat saivat käytännön työssä ja sitä täydennettiin muutaman päivän raamattukursseilla. Teologian opiskelun sijaan painotettiin intoa ja kutsumusta. Kuvassa Kuopiossa 1946 pidetyn raamattukoulun osanottajat. (Kuva. Aino Linnasen kotialbumi.)

NE HELLUNTAILAISTEN LAULUT! Evankelistat, nuo tavalliset kansanihmiset, rohkaisivat esimerkillään muitakin soittamaan ja laulamaan. Kitaroista ja lauluista tuli tavaramerkki uusien uskovien joukossa. Uusien uskovien kesken pidettiin tiiviisti yhteyttä. Kokousmatkoja tehtiin jalkaisin, polkupyörillä tai vaikkapa kuorma-auton lavalla. Kuvassa Nilsiän, Rautavaaran ja Säyneisen helluntailaisia vuonna 1958. Edessä kitaran kanssa Kauko Pentikäinen Lastulahdesta. (Kuva: Kyösti Roininen.)

MUTTA SE KASTE! Tapa kastaa uskoon tulleita ei tullut Suomeen helluntailaisten kautta. Tätä käytäntöä olivat jo noudattaneet mm. baptistit ja vapaakirkolliset. Kastaminen tapahtui olosuhteiden pakosta ulkosalla. Nilsiässä kastetilaisuuksia järjestettiin mm. Lastukoskella. Oheinen kuva on otettu Lapinlahdella 1950-luvun puolivälissä. Kastajana toimi rautavaaralainen evakelista Kyösti Roininen (oik.), joka on vaimonsa Ainon kanssa tehnyt varsinaisen elämäntyönsä Etiopian lähetyssaarnaajana. (Kuva: Kyösti Roinisen albumi.)

 

TELTTAKIRKOT Jo varsin varhain helluntailaiset alkovat kokoustilojen puutteessa järjestää tilaisuuksia teltoissa. Varmoina kesän merkkeinä nämä valkoiset kokousteltat nousivat eri puolilla. Oheinen kuva telttakokousväestä on otettu Nilsiässä 1970 -luvun alussa. Äärimmäisenä oikealla silloin evankelistana toiminut Jenny Lappi. (Kuva: Kalevi Heimonen/Saara Pentikäisen kotialbumi).